27. helmikuuta 2014

Kermainen maissikeitto


Eräänä päivänä muistin yhtäkkiä nähneeni Lauran BakeVille -blogissa maissikeiton ohjeen. Pakkohan se oli mennä katsomaan, että mitä Laura keittoonsa oli laittanut ja niinpä täydensin ostoslistaani ja lähdin kauppaan. Puoliso hieman vastusteli maissikeittoaikeitani alkuun, mutta piti kuitenkin loppujen lopuksi keittoa oikein hyvänä.

Ohjeesta riitti kahdelle aikuiselle, kun kylkiäisinä oli leivät. Mikäli nälkä on oikein kova, kannattaa ehkä tehdä hieman suurempi satsi vielä.

Tein maissikeiton kutakuinkin Lauran ohjeen mukaan, kermaa tosin käytin enemmän ja keittoajat olivat aavistuksen pidemmät.

Maissikeitto


1 suuri sipuli
2 suurta valkosipulin kynttä
1 kanaliemikuutio
400 g pakastemaissia
ripaus suolaa
suurehko pala voita (käytin laktoositonta)
2 dl kuohukermaa (käytin laktoositonta)

Kuori ja silppua sipuli. Kuori valkosipuli ja laita sipulit sekä kanaliemikuutio kattilaan ja lisää vettä sen verran, että sipulit peittyvät. Keitä sipulit pehmeiksi, niin että vesi on melkein haihtunut.

Lisää maissit sekä vettä sen verran, että maissit peittyvät. Kiehuttele n. 20-30 min., kunnes vesi on melkein haihtunut.

Ota 0,5 dl keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois. Soseuta muutaman kerran sauvasekoittimella, mutta älä kuitenkaan aivan sileäksi. Lisää voi ja sekoita, kunnes voi on sulanut.

Lisää puolet kermasta ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä hetken aikaa. Lisää vettä tarvittaessam kiehauta. Maista ja lisää hieman suolaa, jos tunnet tarvetta siihen. Lisää loppu kermasta ja anna kiehahtaa. Tarjoile leivän kanssa.

Ps. Kokeile dipata leipää keittoon, nammm...


16. helmikuuta 2014

Chili con carne Mustapekka

Meidän perheessämme ei käytetä juuri koskaan valmiiksi maustettuja kermoja - ei ruoanlaitossa eikä leivonnassa. Jääkaapista saattaa löytyä ruokakermaa, kuohukermaa tai vispikermaa, mutta ne ovat käytännössä aina maustamattomia. Mikäli kermaan halutaan mansikan tai suklaan makua, se lisätään siihen itse mansikoista tai suklaasta, sipulin maku saadaan ruokaan lisäämällä sitä itseään eli sipulia ja näin toimitaan myös muiden makujen kohdalla.

Miksi?
Koska koen sen terveellisemmäksi vaihtoehdoksi.

En tietenkään voi sanoa, että koskaan ei meillä valmiiksi maustettuja kermoja käytettäisi. Vispi- tai kuohukerman kohdalla voin kyllä sanoa ei ikinä, koska maku ei ole hyvä, mutta ruokakermojen kohdalla saatan käyttää ehkä kerran vuodessa purkillisen verran valmiiksi maustettuja, yleensä ihan vain kokeilumielessä.


Tällä kertaa käytin yhden purkillisen (2,5 dl) Valion Crea ruokakerma Mustapekka pippurituorejuustoa, tehdessäni Valion ohjeella chili con carnea. Tavallisesti olemme tehneet (lue: olen tehnyt) chili con carnea ilman kermoja ja lisäämällä kaikki maut itse alusta loppuun maustamalla.

Tämä on aika kiva ohje mielestäni ja lopputulos on oikein hyvä. Aika mausteinen tosin, mutta niinhän chili con carnen kuuluukin olla, vai mitä?

Ohjeen mukaan annoksesta riittää 4-5 henkilölle, meillä se riitti ehkä enemmänkin 3 hengelle. Riippuu toki siitä, kuinka kova nälkä on ja onko muuta syötävää tarjolla. Meillä ei ollut muuta ja nälkä oli aivan kauhea.

Ohje muuttui hitusen alkuperäisestä, ei hirveästi, mutta vähän kuitenkin. Alla ohje, kuten itse tein.

Chili con carne Mustapekka

2 suurta sipulia
2 rkl Flora Culinessea
(ei yleensä käytetä tämän tyyppisiä
rasvojakaan, mutta kerran tuli pullo ostettua
jokin aika sitten, niin koitan nyt saada sen
käytettyä loppuun)
400 g naudan jauhelihaa
3 valkosipulin kynttä
loraus itse tehtyä chiliöljyä
1 lihaliemikuutio
2 dl vettä
1/2 prk tomaattimurskaa
1 prk (á 70 g) tomaattipyreetä
1 pkt kidneypapuja
(käytin GoGreen kidneypapuja, 285 g/pkt)
1 prk (2,5 dl) Valio Crea ruokakerma Mustapekkaa

Tarjoiluun riisiä ja vaikka raejuustoa.

Kuori ja silppua sipulit. Kuullota pannulla rasvan kanssa. Lisää jauheliha ja ruskista. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta joukkoon. Kun valkosipuli alkaa tuoksua, lisää hieman chiliöljyä ja anna hieman maustua. Lisää lihaliemikuutio, vesi tomaattimurska sekä -pyre ja hauduttele kasaan hyvän aikaa. Huutele kidneypavut huolella ja lisää pannulle. Anna hetken hautua.
Kun ruoka alkaa olla valmista, lisää maustettu ruokakerma, anna porista hetken ja tarjoile keitetyn riisin ja halustettasi raejuuston kanssa, joka tasapainottaa mausteisuutta.

Ps. Ohje on laktoositon & gluteeniton



14. helmikuuta 2014

Sipulirisotto & Ossobuco


Kävime viime viikolla Helsingin Käpylässä sijaitsevassa K-supermarket Mustapekassa ruokakaupassa. Kyseisein päivän ruoka oli jo päätetty, mutta puolisoa jäi kaivelemaan lihahyllystä löytyneet ossobuco't, joita sitten menimme perjantaina kyseisestä myymälästä hakemaan.

Ajattelin aluksi hauduttaa lihat kypsäksi tomaattikastikkeessa, mutta päädyinkin kokeilemaan Giallo Zafferanon ohjeella ossibuchi alla milanese (suom. ossobucoja milanolaisittain). Olin alkujaankin ajatellut tarjoavani lihan risoton kera, ja kaupan sipulitarjonta innostikin tekemään sipulirisottoa ja nappasin useamman eri sipulilajikkeen ostoskoriin.


Ossibuchi alla milanese


25 g voita
3 rkl oliiviöljyä
1/2 suuri hopeasipuli
suolaa rouhittuna
mustapippuria rouhittuna
600 g ossobucoa
jauhoja (käytin gluteenittomia, Semperin Fin Mix -jauhoja)
1 dl kuivaa vakoviinia (käytin puolikuivaa J.P. Chenet Colombard-Chardonnay)
1 l vettä
1,5 lihaliemikuutio
2 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa
1 sitruuna

Laita kattilaan voi, öljy sekä pieneksi silputtu sipuli. Hauduta n. 10 min. Sipulin ei kuulu ruskistua, ainoastaan kuullottua ja säilyttää valkoinen värinsä. Lisää suola ja pippuri.
Leikkaa lihan ympärillä olevaan kalvoon hyvät viillot, jotta liha ei mene rullalle kypsyessään.  Käytä lihat lautasella, jossa on jauhoja ja kierittele ne hyvin jauhoissa. Laita lihat kattilaan sipuleiden kanssa ja ruskista pinnat molemmin puolin.
Lisää kiehuva vesi sekä lihaliemikuutiot. anna kiehua n. 1-1,5 h. Käännä pari kertaa kiehumisen aikana.

Raasta valkosipuli, silppua persilja ja pese sekä raasta sitruunan kuori. Lisää edellä mainitut kattilaan ja sekoita varoen. Anna porista n. 5 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna hautua vielä kannen alla n. 10 min.

Ossobuco tarkoittaa suomennettuna luuta, jossa on reikä.
osso = luu
buco = reikä
En ole ymmärtänyt, miksi monissa paikoissa (ainakin täällä Suomessa) törmää "osso bucco" -nimitykseen. Myös meidän ostamamme lihapakettiin oli kirjoitettu "osso bucco". Käsittääkseni ossobuco kirjoitetaan oikeaoppisesti yhteen ja vain yhdellä c-kirjaimella. Vai onko se jokin suomennos, johon olisi verrattavissa spaghetti (ital.) vs. spagetti (suom.) ?
Mikäli joku osaa valaista asiaa, kuulen mielelläni.


Sipulirisotto


25 g voita
1/2 suuri hopeasipuli
1/2 suuri banaanisalottisipuli, tai 1 pieni
1 salottisipuli
1 punasipuli
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
n. 2 dl risottoriisiä
0,5 l vettä
1/2 lihaliemikuutio
persiljaa
0,5 dl valkoviiniä (J.P. Chenet Colombard-Chardonnay)
sahramia
0,5 dl parmesaania

Laita voi ja sipulit kattilaan, kuullota. Lisää oliiviöljy sekä riisit, kuullota. Lisää kiehuva vesi sekä lihaliemikuution puolikas. Kiehuttele kypsäksi, maista välillä ja lisää tarvittaessa vettä, mikäli riisi meinaa jäädä raa'aksi ja vesi ei riitä. Kun vesi alkaa olla haihtunut ja riisit kypsiä, lisää silputtu persilja ja hämmennä. Lisää valkoviini ja haihduta nesti. Maista, lisää mausteita tarvittaessa. Ripottele hieman sahramia (jo hyvin pieni määrä värjää riisin keltaiseksi) ja sekoita, niin että risotto muuttuu kellertäväksi. Lisää raastettu parmesaani ja sekoita. Anna hetken levähtää ja tarjoile. Raasta vielä pinnalle hieman parmesaania.



8. helmikuuta 2014

THE Avokadopasta

Siitä on ehkä vuosi-pari, kun Alexander Gullichsenin avokadopasta löysi tiensä suomalaisten lautasille. Resepti levisi kulovalekan tavoin ja kaikki ylistivät tätä ruoka-annosta ja avokadot vietiin kaupoissa käsistä. Tämä pasta-annos on ensimmäinen ruoka, jota Alexander aikanaan vaimolleen tarjosi. Huhu kertoo, että tuolloin Hanna, Alexanderin vaimo, oli melkein itkenyt, sillä tämä ruoka oli ollut niin hyvää. Resepti on tosin hieman muuttunut siitä, mitä Alexander tuolloin Hannalle oli tarjonnut, nimittäin tuolloin oli myös vuohenjuustoa sekä valkoviiniä käytetty annoksessa.

Olen nyt tehnyt kahdesti tätä ruokaa. Ensimmäisen kerran ehkä vuosi takaperin, toisen kerran nyt tammikuussa. En oikein tiedä edes mitä sanoa. En halua olla töykeä, enkä väitä etteikö tämä olisi hyvä ruoka, mutta itseäni ei ainakaan itkettänyt. Ihan kohtuuperus pasta-annos omasta mielestäni, enkä mitenkään pysty olemaan yksi niistä monista suomalaisista, jotka hehkuttavat tätä ruokaa maasta taivaisiin. Mikäli tämän annoksen takia itkisin, itkisin hyvin vuolaasti aina kun Italiassa syön pastaa - tai oikeastaan jopa aina kun syön isälläni pastaa. Joskus jopa, kun itse teen pastaa. Lähinnä itselläni tuli sellainen tunne, että ehkä suomalaiset eivät vain osaa tehdä hyvää pastaa. En nyt tarkoita missään nimessä kaikkia suomalaisia, eli jos joku kokee mielipahaa kommentistani ja tietää tekevänsä erinomaista pastaa, en tarkoittanut sinua! Enkä myöskään tarkoita, että omat pastakokeilut onnistuisivat aina 100 %:sti. Mutta jos esim. ajattelee ravintoloita Italiassa, siellä harvoin saa ylikypsää pastaa, toisin kuin esim. Suomen ravintoloissa, joissa miltei aina (italialaisten omistamia ravintoloita lukuun ottamatta) saa eteensä ylikypsän annoksen. Viimeisin kokemukseni taitaakin olla La Famiglia -ravintolasta, jossa en enää ikinä tilaa pastaa (tai tuskin paljon mitään muutakaan). 7 min sijaan pastaa oli varmaan keitetty kolminkertainen aika ja kastike maistui sekä omasta, että puolisoni mielestä suoraan purkista otetulta valmiskastikkeelta. Tarjoilijakin oli niin mukava, että tiuski vain, kun kysyin pastan ylikypsyydestä. Miten satuinkaan erehtymään kyseiseen ravintolaan... En tiedä...

Hanna Gullichsenin blogissa, Avokadopasta - the original recipe -postauksen alla hymyilyttää pari kommenttia: yksi kiittää pastan suolavesivinkistä, toinen ehdottaa terveellisen ja hyvänmakuisen oliiviöljyn tilalle "paremman makuista rypsiöljyä". Rypsiöljy -kommentti piti ihan lukea pariin otteeseen, että ymmärsinkö nyt alkuunkaan oikein. Suolavesivinkki hymyilytti alkuun, mutta olen nyt puolen vuoden sisällä törmännyt sellaiseen asiaan täällä Suomessa, että suomalaiset eivät osaa suolata pastavettä oikein, jotkut eivät edes suolaa ollenkaan! Sen sijaan öljyä lorotetaan pastaveteen, jotta pastat eivät tarttuisi toisiinsa kiinni. Kerron teille oman näkökulmani asiaan: Pasta tulee aina keittää vedessä, jossa on tarpeeksi suolaa. Pasta laitetaan aina kiehuvaan veteen ja sitä sekoitetaan keittämisen aikana. Pastaa ei keitetä koskaan ikinä missään tapauksessa ylikypsäksi ja pastaa maistetaan ennen pastaveden kaatamista pois, jotta se on varmasti kypsää mutta ei kuitenkaan liian. Pastaan voi veden pois kaatamisen jälkeen lisätä hieman oliiviöljyä, jotta pastat eivät liimaudu toisiinsa kiinni. Ei siis rypsiöljyä, vaan extra neitsyt oliiviöljyä! Tai vastaavasti hitusen kastiketta, jota pastan kanssa tarjotaan.

Mikäli jollekin jäi epäselväksi, yllä mainitut mielipiteet tämän annoksen suhteen ovat minun mielipiteitäni. Jokaisella olkoon omansa eikä makuasioista voi kiistellä. Olen siis sitä mieltä, että tämä on hyvä ohje, mutta ei niin hyvä, että se omasta mielestäni ansaitsisi niin suurta huomiota, mitä se aikanaan sai. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos se vaikka teissä muissa saa kyyneleet silmiin.


 Avokadoista vielä sen verran, että miten ihmeessä hevi-osastolla (hedelmä-vihannes) ei osata erotella kypsiä avokadoja pilaantuneista?? Olen lähiaikoina syönyt paljon avokadoja ja aina välillä ihan ärsyttää, kun hyvä että ehtii hipasta avokadoa, niin se jo miltei räjähtää käsiin ja joskus tuntuu ihan mahdottomalta löytää edes yhtä syöntikypsää avokadoa, vaikka kävisi kolmessa ruokakaupassa, kuten esim. tätä ohjetta tehdessäni kävin. Miten niitä TODELLA YLIKYPSIÄ avokadoja ei ole voitu jo heittää pois. Vai luulevatko hevi-ostaton hoitajat todella, että ne ovat niitä juuri oikean kypsyyden saavuttaneita helmiä. Voin kertoa, että eivät todellakaan ole! Sopivan kypsä avokado ei ole niin kova, että sillä voi tappaa (kuten vanha esimieheni joskus sanoi) eikä niin kypsä, että sitä koskettaessa se räjähtää käsiin, vaan sellainen, jonka hedelmäliha antaa hieman periksi sitä puristettaessa. Joustava voisi olla hyvä sana kuvaamaan oikeaa kypsyyttä. Jos otat liian pehmeän, pahimmassa tapauksessa se on aivan musta ja haisee aivan kauhealle. Ennemmin ostat kotiisin raa'an ja kypsyttelet sitä hieman. Ylikypsää avokadoa ei kannata missään nimessä ostaa.



Alla alkuperäinen ohje boldattuna. Omat kommentit tavallisella fontilla.

AVOKADOPASTA

Neljälle tai kahdelle nälkäiselle aikuiselle

1 valkosipulin kynsi (tällä kertaa ei löytynytkään meiltä kaapista, vaikka niin kaupassa muistin, joten käytin kreikasta tuotua valkosipulioliiviöljyä)
0,5 chiliä, poista siemenet (käytin 1 kononaisen, mutta pienen chilin)
1 limetti
2 kypsää avokadoa, jos et löydä täydellisen kypsiä avokadoja, ei tämä resepti onnistu, jätä se toiseen kertaan.
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä (kannattaa aina käyttää hyvää ja laadukasta extra neitsyt oliiviöljyä, ja unohtaa ne rypsiöljyt sinne kauppaan!)
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli hyvin hienoksi, isot valkosipulipalat eivät ilahduta ketään (tai lorauta hieman hyvää valkosipulioliiviöljyä) ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yritit, se kä pecorino- ja parmesaaniraaste.
Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulisi olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä spaghetti al dente hyvin suolatussa vedessä (pastaveden tulee olla hyvin suolattua, että se maistuu merivedelle, ota tilkka lusikkaan ja maista. Suolattomassa vedessä keitetty pasta on - jos mahdollista - pahempaa kuin ylikypsä pasta.) Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. 
Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spaghetti kastikkeen kimppuun.
Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Tämä pasta ei sovellu myöhemmin syötäväksi tai evääksi, sillä avokadot tummuvat nopeasti.

Ps. Käytimme tällä kertaa Di Vellan Linguine -pastaa, joka ei ole gluteenitonta. Alkujaan oli tarkoitus tehdä Lidlin maissipastalla, jota joku jossain olin kehunut, mutta siitä ei tullut syötäväksi kelpaavaa, eikä siis vetänyt mitenkään vertoja Le Venezianen maissipastoille (juu, olen ilmeisesti kovin hankala). Siihen hätään ei sitten ollut kuin gluteenipitoista pastaa kaapissa, joten siihen oli tyydyttävä.

Edit. 09.02.2014 klo 17:19
Pps. Helsingin Sanomien sivuilta voi käydä lukemassa toimittajan kirjoituksen "Avokadosta tehty hittipasta ei ole plagiantti", jossa käsitellään juuri tätä kyseistä Gullichsenien avokadopastaohjetta ja sitä, onko tämä ohje alkujaan Gullichsenien keksimä vai jo 1980-luvulta peräisin....


1. helmikuuta 2014

Kulinaaridaamit #2

Olin marraskuun lopulla pikkujoulutuparisynttäreillä, kuten Tervetuloa Tupakeittiöön! -postauksessa kerroin. Tuolloin juhlimme naisporukalla kahden naisen, Johannan ja Elinan, yhteissyntymäpäiviä sekä Johannan tupaantuliaisia hänen uudessa asunnossaan. Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja oma panokseni tuolloin oli valkosuklaahyydykekakku mustikkasydämellä, jonka kuvan voi löytää yllä mainitusta postauksesta.


Gluteeniton & laktoositon
kinuski-banaanitäytekakku

Ilta oli oikein onnistunut ja päätimme ottaa pian uusiksi samalla porukalla. Päivämääräksi valikoitui 25. tammikuuta ja tapaamispaikaksi meidän asuntomme. Päädyimme taas hoitamaan tarjoilut nyyttärimeiningillä. Kaikki eivät valitettavasti päässeet paikalle, mutta seura oli silti mahtavaa. Tarjolla oli dippivihanneksia sekä dippejä kuin myös Elinan valmistama gluteeniton pizza, jonka käytimme vielä uunin lämmössä ennen pöytään laittamista ja ripottelimme päälle hieman rucolaa. Tuoduista salaattitarpeista valmistimme Skorpionin keittiössä -blogin ohjeella hyvän sinihomejuusto-päärynäsalaatin, jonka resepti löytyy tämän postauksen lopusta. Kaikkia salaattitarpeita ei ollut kaupasta löytynyt ja lisääksi salaattitarpeet tuoneet tytöt olivat luottaneet siihen, että meiltä löytyisi sekä oliiviöljyä, voita että hunajaa. Kahta ensiksi mainittua löytyikin, mutta hunaja oli valitettavasti päässyt loppumaan, joten päätimme korvata sen vaahterasiirapilla. Ruokajuomana toimivat maustetut kivennäisvedet sekä Fontana di Papa kuiva valkoviini, vm 2012. Jälkiruokana herkuttelimme gluteenittomalla ja laktoosittomalla kinuski-banaanitäytekakulla, joka oli oma panokseni näihin nyyttäreihin. Kahvia juoville tytöille Elina valmisti "latteja", keittämällä espressoa ja tarjoilemalla sen tavallisesta kahvimukista suurehkon lämmitetyn maitomäärän kanssa.

Ilta oli mielestäni oikein onnistunut. Useamman tunnin höpöttelyn ja herkuttelun jälkeen pari tytöistä lähti kohti kotia ja me muut laitoimme hiukset kuntoon ja puuterit naamaan ja lähdimme kohti Helsingin keskustan yöelämää, tarkalleen ottaen kohti Ravintola Teatteria.

Sinihomejuusto-päärynäsalaatti


Sinihomejuusto-päärynäsalaatti

100 g saksapähkinöitä 
(käytimme 140 g eli 2x 70g pussia)
3 päärynää
2 rkl voita 
(käytimme laktoositonta)
1 rkl hujanaa 
(käytimme vaahterasiirappia)
1 ruukku jääsalaattia
vuonankaalia 
(ei löytynyt kaupasta, joten korvasimme sen pienellä määrällä muuta salaattia)
oliiviöljyä
sitruunamehua
100 g sinihomejuustoa 
(käytimme Aurajuustoa, joka on laktoositonta)

Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla muutama minuutti. Halkaise päärynät neljään osaan ja poista siemenkodat. Kuutioi päärynät sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Sulata pannulla voi ja lisää joukkoon hunaja vaahterasiirappi. Paista päärynöitä pannulla muutamia minuutteja, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Nosta ne tämän jälkeen talouspaperin päälle valumaan (ja hieman jäähtymään). Revi kulhoon salaatti ja vuonankaalit (huuhtelimme ja linkosimme salaattilingolla ensin). Pirskota päälle vähän oliiviöljyä sekä sitruunamehua. Nosta salaattipohjan päälle jäähtyneet päärynäkuutiot. Viimeistele paahdetuilla pähkinöillä ja murennetulla sinihomejuustolla.

Elinan gluteeniton pizza