Ravintolapäivä la 16.11.2013

Ravintolapäivä oli kertakaikkisen ihana!

Olimme päättäneet osallistua ystäväni Suvin kanssa Ravintolapäivään, kuten aiemmassa postauksessani kerroin. Idea sai alkunsa, kun olin tyystin unohtanut  edellisen Ravintolapäivän ja jäin näin ollen paitsi ihanista erilaisten pop-up ravintoloiden ja kahviloiden herkuista. Tulin harmitelleeksi asiaa ääneen ystävälleni, joka myös rakastaa leivontaa,  ja yhtäkkiä huomasimme jo päättäneemme osallistua seuraavaan Ravintolapäivään - mutta emme tietenkään asiakkaan roolissa, vaan tarjoamalla omille asiakkaillemme herkullisia makuelämyksiä.

Hiljallleen kirjasimme ylös suunnitelmia, nimiehdotuksia, mahdollisesti tarjolla olevia tuotteita jne. Olimme vielä hieman epävarmoja, olemmeko todella osallistumassa vai emme, kunnes yhtäkkiä huomasimme jo ostaneemme paviljongin ja pian meillä oli pöytäkin hankittuna - nyt ei voinut enää perääntyä! Ajatuksia sateli ja niitä kirjattiin ylös. Pian huomasimme että seuraava Ravintolapäivä, johon "on vielä tosi kauan aikaa" kolkutteli jo ovella emmekä olleet vielä lyöneet lukkoon nimeä.

Nimivaihtoehtoja kirjattiin ylös useita. Halusimme jotain omalaatuista, mutta jotain, joka kuvaisi meitä. Nimen valitseminen oli ehkä koko projektissa se kaikkein eniten aikaa vievä asia ja päätimme lopulta arpoa nimen useista vaihtoehdoista. Suvi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen nimeen, sillä hän oli tykästynyt sillä hetkellä vain yhteen tiettyyn vaihtoehtoon. Lopulta otimme tuon nimen käyttöömme; Pasticceria Di Maro & Kemiläinen. Olin itse alunperin ehdottanut tätä nimeä, mutta koska sana pasticceria viittaa italialaisiin herkkuihin, se ei mielestäni ollut sopiva. Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen nimeemme, sillä se on hieman erilainen ja viittaa myös italialaisiin sukujuuriini.

Päätimme aloittaa leipomisurakan heti perjantaina aamupäivästä. Joitain asioita piti vielä hoitaa Ravintolapäivään liittyen, ennen leivontaurakan aloittamista, joten pääsin aloittamaan vasta monta tuntia aikatauluista jäljessä. Meille oli ensisijaisen tärkeää, että tuotteet ovat mahdollisimman tuoreita, joten osa raaka-aineista hankittiin vasta viimeisinä päivinä ja leivontapäiväksi oli heti alussa jo päätetty perjantai.

   © S. Kemiläinen

Leivottavaa kyllä riitti ja monta kertaa tuli haaveiltua suuremmasta keittiöstä, kuin myös toisesta uunista. Suolaisia piiraita olikin alun perin tarkoitus tehdä vielä muutamat lisää, mutta koska niiden paistamiseen meni kovasti aikaa, huomasin klo 03:30 lauantaina aamuyöstä vielä odottelevani piiraita uunista ja päätin että nyt riitti, pakko nukkua pari tuntia! Siitä hampaiden harjausten kautta nukkumaan ja herätyskello soimaan.

06:15 lauantai-aamuna soi herätyskello. Pomppasin ylös, kävin suihkussa ja laittauduin valmiiksi. Tein kuorrutteet kuppikakuille ja kuorrutin ja koristelin ne, piiraat pakkasin ja aloin keräilemään ja järjestelemään mukaan lähteviä tavaroita. Kävin muistilistat moneen kertaan läpi ja soittelimme Suvin kanssa puolin ja toisin, että varmasti muistamme kaiken.

Klo 9:30 Suvi puolisoineen saapui pihaamme, juuri kun viimeiset tavarat saatiin lastattua autoomme. Näin lähdimme kaksi farmaria takakontteja myöten täyteen lastattuina kohti Helsigin Esplanadin puistoa. Kymmenen aikaan aloimme kantamaan tavaraa autosta ulos ja kasaamaan paviljonkia sekä pöytää. Olimme aikataulustamme jäljessä, mutta paviljongin kasaamiseen ei mennytkään niin kauan aikaa, kuin mitä olimme siihen varanneet.

Hieman klo 10:30 jälkeen saimme ensimmäiset kakut pöydälle - yhä kakkukuvuissaan. Ajatuksemme oli ollut vielä paikan päällä tehdä valmisteluja, kuten kirjoittaa hintalaput loppuun, leikata kakut valmiiksi ja koristella loput piiraspussit, mutta se todellakin jäi ajatuksen tasolle, sillä ensimmäinen asiakas tuli saman tien ihastelemaan kakkuja ja näin saimme ensimmäisen kakkupalan myytyä! Saman tien huomasin meillä olevan jonoa, emmekä olleet edes saaneet herkkuja kunnolla esille! 

Kauppa vain kävi ja alkoi epätoivoisesti näyttää siltä, että emme saa hintoja esille, puhumattakaan loppujen piiraspussien koristeluista. Molempien puolisot olivat mukana ja heidän oli tarkoitus lähteä kotiin, kun olimme saaneet kaiken valmiiksi, mutta mitä vielä! Siinä ne seisoivat vielä klo 15, sillä mahdollisuutta kotiin lähdölle ei todellakaan ollut! Kauppa kävi ja juustokakut loppuivat ensimmäisenä, myös kuppikakut vietiin käsistä ja kaikki tuotteet saatiin myytyä, vaikka tuskailimme myöhään perjantai-iltana Facebookin messengerissä ja Whatsapp'illa viestitellen, että olemmekohan aivan ylimitoittaneet mahdollisen menekin.

Pakko sanoa, että perjantaina meinasi iskeä molempiin tyttöihin epätoivo, kun huomasimme molemmat vielä illalla myöhään kuinka paljon oli vielä tekemättä! Itse ainakin haaveilin moneen otteeseen suuremmasta keittiöstä, jossa voisi tehdä suurilla tasoilla saman aikaisesti montaa asiaa kerrallaan ja yhdestä lisäuunista tai edes kiertoilmauunista, jotta useamman tuotteen paistaminen samaan aikaan onnistuisi. Olimme jo epätoivoisina ajatelleet että seuraavaan ravintolapäivään ei sitten osallistuta kuin asiakkaan roolissa! Mutta kun lauantaina heräsin ja  sain kaiken valmiiksi, ilma muuttui pimeästä yöstä kirkkaaksi pirtsakan viileäksi aamuksi ja lähdimme kohti Esplanadin puistoa, alkoi pieni jännitys ja hyväntuulisuus paistaa kasvoilta.

Makeita piiraita...

Paikan päällä oli aivan ihana ilma - olimme pelänneet että sataisi koko päivän, ihanan paljon erilaisia pop-up ravintoloita ja ennen kaikkea iloisia ihmisiä. Kauppa kävi uskomattoman hyvin, asiakkaat jaksoivat jonottaa välillä hurjan pitkissäkin jonoissa (emme olisi ikimaailmassa uskoneet, että meillä olisi jonoja!! Ja vielä miltei koko päivän, huh!) ja ystävät kävivät tervehtimässä ja herkuttelemassa herkuillamme. Aivan uskomattoman ihanaa oli se, kuinka moni meille täysin tuntematon asiakas tuli kiittämään vielä syötyään ja kehumaan tuotoksiamme. Haluaisimmekin kiittää heitä jokaista, sillä se lämmitti aivan hurjasti mieltä ja olimme todella otettuja tästä! Monet myös ihmettelivät halpoja hintojamme, mutta koimme ne sopiviksi Ravintolapäivän hinnoiksi! Suurin osa tuotteistamme oli täysin laktoosittomia, osa vähälaktoosisia ja osa gluteenittomia - ja tämä sai muutamille asiakkaille hymyn huulille.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että puolisomme olivat täysillä mukana tässä päivässä ja jäivät koko päiväksi auttamaan meitä, sekä siitä että olen tutustunut Suviin ja sain olla mukana tässä ihanassa pop-up kahvila-konditorian suunnittelussa ja sen toteuttamisesta. Olen kiitollinen kaikille meitä jollain tavalla tässä projektissa auttaneille, ihanille ystäville ja tutuille, jotka tulivat tervehtimään (pahoittelut, että en ehtinyt kaikkien kanssa vaihtaa kuulumisia) ja herkuttelemaan sekä kaikille asiakkaille ja etenkin heille, jotka lämmittivät mieltä vielä tulemalla erikseen kiittämään meitä! Oli ihanaa, kun sai taas pitkästä aikaa käyttää hieman englantia ja yrittää ymmärtää venäjääkin. Turisteja oli hurjasti ja vilahdammekin varmasti monien turistien kuin myös paikallisten valokuvissa.

Olimme varanneet yhden Esplanadin puistoissa olevista penkeistä paviljonkimme sisään, jotta voimme istuskella siinä tarvittaessa, mutta eipä tosiaan ollut aikaa. Aika meni kuin siivillä! Eräs asiakas kysyi klo 13:45, mitä kello on, ja olin aivan kauhuissani, sillä luulin kellon olevan alle puolen päivän!

Kaikki myynnissä olleet tuotteet menivät kaupaksi, pääsimme suunnitellussa ajassa kotiin ja olo oli väsynyt, mutta onnellinen! Kiitos ihan kaikille, jotka olitte mukana! Jokainen liitua lainannut, Facebook-sivustamme tykännyt, ilmoitustamme jakanut kuin myös apua tarjonnut ja meitä tsempannut on ansainnut kiitoksen!

Päivän päätteeksi; väsyneet, mutta onnelliset leipurit.

Niiaten ja kumartaen, yhä hymyssä suin tätä postausta kirjoittaen ja näillä hyvillä energiavarastoilla vielä pitkälle pötkien,