Joulu 2013

Joulupyhät menivät ja vuoden vaihde kolkuttelee ovella. Tuntuu ettei missään vaiheessa ehdi lepäämään. Ennen joulua täytyy hankkia lahjat ja päättää mitä joulupöydästä tulee löytymään, käydä kaupassa ja valmistaa ruoat, sitten uuden vuoden suunnitelmien kimppuun... Tänä talvena joulufiilis oli itselläni kadoksissa ja uskon sen johtuvan useammastakin asiasta, kuten koulukiireistä ja stressistä, lumettomasta talvesta, veisateesta ja pimeydestä sekä siitä, että tämä joulu oli hieman erilainen omalta osaltani, verrattuna edellisvuosien jouluihin. Olen myös tottunut siihen, että joulun alla teen lahjaksi mm. erilaisia fudgeja sekä vaahtokarkkeja, mutta tänä vuonna aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt.

Yleensä jouluaattoisin olen viettänyt aamut töissä, noin puoleen päivään saakka. Töiden jälkeen olen suunnannut isän ja veljen kanssa äidille syömään riisipuuroa ja tekemään viimeisiä jouluvalmisteluja ja nauttimaan kiireettömyydestä. Ruokailun aloitus on aina venynyt alkuillalle ja puolisoni on ehtinyt tässä vaiheessa jo tulla äitini luokse oman perheensä luota ja istunut meidänkin kanssa joulupöytään. Lahjat olemme avanneet yleensä iltapäivän ja illan aikana, aina muutaman kerrallaan, ja kun silmät eivät enää ole meinanneet pysyä auki, olemme suunnanneet kotiin yöksi ja joulupäivänä olemme kokoontuneet samalla porukalla joko meille tai isän luokse ja tapanina sama juttu.

Tänä vuonna en ollut töissä aattona, sen sijaan minulta uupui vielä pari juttua muutamasta lahjasta ja lähdin niitä metsästämään heti herätyskellon soitua aamulla. Kävellessäni pihan läpi autolle, minut valtasi outo tunne; aivan kuin kevät olisi tulossa. Aurinko pilkotti pilven takaa, sää tuntui lämpimälle eikä pakkasista ollut tietoakaan (ei ollut viimeiseen pariin viikkoon ollut, ei edes öisin!). Ruoho vihersi, puut kukkivat, tiet olivat täynnä hiekkaa, aivan kuten lumien sulettua keväisin. Vedin syvään henkeä, yritin haistaa kevään... Tämä kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa ja palasin pian maanpinnalle: Haloo, eihän täällä ole edes näkynyt vielä lunta, kevät tulee vasta talven jälkeen! ...ja jatkoin matkaani autolle.

Kaupoilla toivoin viimeistään joulufiiliksen löytävän minut, mutta kaikkihan olivatkin toinen toistaan enemmän huonolla tuulella. Ale-suklaat revittiin toisten käsistä ja huomasin yhtäkkiä vain seisovani kuin mikäkin patsas keskellä K-Citymarketin karkkiosastoa, ihmetellen sitä, kun asiakkaat tappelivat suklaista. Onneton myyjä toi ilmeisesti ympäri myymälää jätettyjä konvehtirasioita hyllyyn, mutta eiväthän ne edes ehtineet koskettaa hyllyä, kun asiakkaat repivät ilman minkäänlaisia käytöstapoja rasiat myyjän kädestä ja korista. Aloin pian itsekin ärsyyntyä, kun en löytänyt etsimääni, alkoi tulla kuuma ja kiire ja kaikki vaikuttivat niin huonotuulisilta. Lähdin lopulta pois...

Vasemmalta oikealle, ylhäältä ala.
1. Kotitekoiset vartalokuorinnat lahjaksi     2. Lahjaksi saadut gluteenittomat piparit, ohje löytyy täältä.
3. Joulupöydän kattaus kotoamme     4. Gluteenittomat joulutortut & tavallinen suklaaboston.
5. Itse tehtyä vaniljasokeria lahjaksi          6. Kaakaolumiukot lahjaksi.

Iltapäivästä menimme yhdessä puolisoni kanssa hänen siskolleen syömään. Vietin siis ensimmäistä kertaa joulua muiden kuin oman perheeni kanssa. Tuntui hassulle. Puolisoni siskon luona oli hänen oma puolisonsa sekä heidän lapsensa, oman puolisoni kaikki kolme sisarusta äidin puolelta sekä heidän äitinsä. Söimme hyvin ja ruokailun jälkeen olikin lahjojen jako... Ovikello soi ja puolisoni siskon vajaa 2-vuotias tyttö meni avaamaan oven; rappusilla oli lahjoja, paljon lahjoja. Olimme itse hankkineet tytölle hirnuvan keinuhevosen, eikä siltä ehditty edes ottaa kaikkia lahjapapereita ympäriltä pois, kun pieni tyttö istua pönötti hepan selässä. Ja kyllä, hevonen oli paketoitu kauttaaltaan lahjapaperilla. Kaupassa puolisoni naureskeli, että mahtaa olla hauska paketoida sellaista lahjaa ja totesinkin hänelle, että "niin, ja kukakohan tuonkin mahtaa paketoida?!" Minä siis paketoin yleisesti ottaen aina kaikki meidän perheen lahjat. Myönnän, pidän paketoinnista erittäin paljon ja olenkin joitain vuosia takaperin yhdessä silloisten luokkakavereiden kanssa ollut vuodesta riippuen eri myymälöissä paketoimassa lahjoja, keräten luokkakassaamme rahaa. Myönnän myös, että koitin silti ehdottaa että laitetaan vain muutama naru hevosen ympärille, mutta ei kuulemma käynyt. Jouduinpa vielä pakkaamaan keinuhevosen saunassa, jonne meidän täytyi se piilottaa, kun toinen koiristamme ihastui hevoseen kertakaikkisesti ja itkeskelipä vielä kylpyhuoneen oven takana, kun ei päässyt uutta ystäväänsä moikkaamaan.

Alkuillasta suuntasimme sitten puolisoni kanssa äidilleni. Siellä äitini, isäni ja veljeni jo odottelivatkin meitä ruokapöytään. Edellisestä ruokailustamme ei kovin kauaa ollut kulunut, mutta jotain silti jaksoi vielä syödä. Loput jäivät sitten seuraavalle päivälle. Ruokailun jälkeen jaoimme lahjat ja meinasimme jokainen vuorollamme nukahtaa, väsytti niin kovasti. Lopulta kuitenkin jaksoimme syödä vielä jälkiruoan ja sen jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin nukkumaan.

Aaton alkuruokia äidillä

Meidän perheemme joulupöytään kuuluu perinteiden mukaan äidin paistama sinappihunnutteinen luomukinkku. Laatikoista olemme aiemmin syöneet vain porkkanalaatikkoa, mutta tänä vuonna päätin tehdä myös bataattivuoan ja ensi vuonna lanttulaatikkokin pääsee joulupöytäämme, itse tehtynä - tottakai. Olimme hankkineet joulupöytäämme myös mm. kylmäsavuporoa sekä erilaisia kaloja. Itse olin tehnyt laatikoiden lisäksi vielä peruna- ja sienisalaatit sekä joulupäivän jälkiruoat; suklaabostonkakun sekä gluteenittomat tähtitortut. Aaton jälkiuokana äidilläni nautimme kesällä itse poimittuja marjoja sekä äidin tekemää kinuskikastiketta. Paljon oli kaikkea muutakin ruokaa, mutta tuossa ne perinteisimmät, mitä tänä vuonna meiltä löytyi pöydästä.

Itse tehdyt pokkanalaatikot, bataattivuoat, kermaperunat.

Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne seurassa! Ja toivottavasti ensi jouluna löytyisi se omakin joulufiilis jostain. Toivon myös lunta ja pakkasta jouluksi 2014.

Nyt ihanaa ja turvallista vuoden vaihdetta ja onnea vuodelle 2014 ! 

Ampukaahan raketteja vain sallittujen aikojen puitteissa, jotta paukkuarat eläimet selviävät vuoden vaihteesta mahdollisimman vähin traumoin ja muistakaa turvallisuus ennen kaikkea!