30. joulukuuta 2013

Joulu 2013

Joulupyhät menivät ja vuoden vaihde kolkuttelee ovella. Tuntuu ettei missään vaiheessa ehdi lepäämään. Ennen joulua täytyy hankkia lahjat ja päättää mitä joulupöydästä tulee löytymään, käydä kaupassa ja valmistaa ruoat, sitten uuden vuoden suunnitelmien kimppuun... Tänä talvena joulufiilis oli itselläni kadoksissa ja uskon sen johtuvan useammastakin asiasta, kuten koulukiireistä ja stressistä, lumettomasta talvesta, veisateesta ja pimeydestä sekä siitä, että tämä joulu oli hieman erilainen omalta osaltani, verrattuna edellisvuosien jouluihin. Olen myös tottunut siihen, että joulun alla teen lahjaksi mm. erilaisia fudgeja sekä vaahtokarkkeja, mutta tänä vuonna aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt.


Yleensä jouluaattoisin olen viettänyt aamut töissä, noin puoleen päivään saakka. Töiden jälkeen olen suunnannut isän ja veljen kanssa äidille syömään riisipuuroa ja tekemään viimeisiä jouluvalmisteluja ja nauttimaan kiireettömyydestä. Ruokailun aloitus on aina venynyt alkuillalle ja puolisoni on ehtinyt tässä vaiheessa jo tulla äitini luokse oman perheensä luota ja istunut meidänkin kanssa joulupöytään. Lahjat olemme avanneet yleensä iltapäivän ja illan aikana, aina muutaman kerrallaan, ja kun silmät eivät enää ole meinanneet pysyä auki, olemme suunnanneet kotiin yöksi ja joulupäivänä olemme kokoontuneet samalla porukalla joko meille tai isän luokse ja tapanina sama juttu.

Tänä vuonna en ollut töissä aattona, sen sijaan minulta uupui vielä pari juttua muutamasta lahjasta ja lähdin niitä metsästämään heti herätyskellon soitua aamulla. Kävellessäni pihan läpi autolle, minut valtasi outo tunne; aivan kuin kevät olisi tulossa. Aurinko pilkotti pilven takaa, sää tuntui lämpimälle eikä pakkasista ollut tietoakaan (ei ollut viimeiseen pariin viikkoon ollut, ei edes öisin!). Ruoho vihersi, puut kukkivat, tiet olivat täynnä hiekkaa, aivan kuten lumien sulettua keväisin. Vedin syvään henkeä, yritin haistaa kevään... Tämä kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa ja palasin pian maanpinnalle: Haloo, eihän täällä ole edes näkynyt vielä lunta, kevät tulee vasta talven jälkeen! ...ja jatkoin matkaani autolle.

Kaupoilla toivoin viimeistään joulufiiliksen löytävän minut, mutta kaikkihan olivatkin toinen toistaan enemmän huonolla tuulella. Ale-suklaat revittiin toisten käsistä ja huomasin yhtäkkiä vain seisovani kuin mikäkin patsas keskellä K-Citymarketin karkkiosastoa, ihmetellen sitä, kun asiakkaat tappelivat suklaista. Onneton myyjä toi ilmeisesti ympäri myymälää jätettyjä konvehtirasioita hyllyyn, mutta eiväthän ne edes ehtineet koskettaa hyllyä, kun asiakkaat repivät ilman minkäänlaisia käytöstapoja rasiat myyjän kädestä ja korista. Aloin pian itsekin ärsyyntyä, kun en löytänyt etsimääni, alkoi tulla kuuma ja kiire ja kaikki vaikuttivat niin huonotuulisilta. Lähdin lopulta pois...

Vasemmalta oikealle, ylhäältä ala.
1. Kotitekoiset vartalokuorinnat lahjaksi     2. Lahjaksi saadut gluteenittomat piparit, ohje löytyy täältä.
3. Joulupöydän kattaus kotoamme     4. Gluteenittomat joulutortut & tavallinen suklaaboston.
5. Itse tehtyä vaniljasokeria lahjaksi          6. Kaakaolumiukot lahjaksi.

Iltapäivästä menimme yhdessä puolisoni kanssa hänen siskolleen syömään. Vietin siis ensimmäistä kertaa joulua muiden kuin oman perheeni kanssa. Tuntui hassulle. Puolisoni siskon luona oli hänen oma puolisonsa sekä heidän lapsensa, oman puolisoni kaikki kolme sisarusta äidin puolelta sekä heidän äitinsä. Söimme hyvin ja ruokailun jälkeen olikin lahjojen jako... Ovikello soi ja puolisoni siskon vajaa 2-vuotias tyttö meni avaamaan oven; rappusilla oli lahjoja, paljon lahjoja. Olimme itse hankkineet tytölle hirnuvan keinuhevosen, eikä siltä ehditty edes ottaa kaikkia lahjapapereita ympäriltä pois, kun pieni tyttö istua pönötti hepan selässä. Ja kyllä, hevonen oli paketoitu kauttaaltaan lahjapaperilla. Kaupassa puolisoni naureskeli, että mahtaa olla hauska paketoida sellaista lahjaa ja totesinkin hänelle, että "niin, ja kukakohan tuonkin mahtaa paketoida?!" Minä siis paketoin yleisesti ottaen aina kaikki meidän perheen lahjat. Myönnän, pidän paketoinnista erittäin paljon ja olenkin joitain vuosia takaperin yhdessä silloisten luokkakavereiden kanssa ollut vuodesta riippuen eri myymälöissä paketoimassa lahjoja, keräten luokkakassaamme rahaa. Myönnän myös, että koitin silti ehdottaa että laitetaan vain muutama naru hevosen ympärille, mutta ei kuulemma käynyt. Jouduinpa vielä pakkaamaan keinuhevosen saunassa, jonne meidän täytyi se piilottaa, kun toinen koiristamme ihastui hevoseen kertakaikkisesti ja itkeskelipä vielä kylpyhuoneen oven takana, kun ei päässyt uutta ystäväänsä moikkaamaan.

Alkuillasta suuntasimme sitten puolisoni kanssa äidilleni. Siellä äitini, isäni ja veljeni jo odottelivatkin meitä ruokapöytään. Edellisestä ruokailustamme ei kovin kauaa ollut kulunut, mutta jotain silti jaksoi vielä syödä. Loput jäivät sitten seuraavalle päivälle. Ruokailun jälkeen jaoimme lahjat ja meinasimme jokainen vuorollamme nukahtaa, väsytti niin kovasti. Lopulta kuitenkin jaksoimme syödä vielä jälkiruoan ja sen jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin nukkumaan.

Aaton alkuruokia äidillä

Meidän perheemme joulupöytään kuuluu perinteiden mukaan äidin paistama sinappihunnutteinen luomukinkku. Laatikoista olemme aiemmin syöneet vain porkkanalaatikkoa, mutta tänä vuonna päätin tehdä myös bataattivuoan ja ensi vuonna lanttulaatikkokin pääsee joulupöytäämme, itse tehtynä - tottakai. Olimme hankkineet joulupöytäämme myös mm. kylmäsavuporoa sekä erilaisia kaloja. Itse olin tehnyt laatikoiden lisäksi vielä peruna- ja sienisalaatit sekä joulupäivän jälkiruoat; suklaabostonkakun sekä gluteenittomat tähtitortut. Aaton jälkiuokana äidilläni nautimme kesällä itse poimittuja marjoja sekä äidin tekemää kinuskikastiketta. Paljon oli kaikkea muutakin ruokaa, mutta tuossa ne perinteisimmät, mitä tänä vuonna meiltä löytyi pöydästä.

Itse tehdyt pokkanalaatikot, bataattivuoat, kermaperunat.


Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne seurassa! Ja toivottavasti ensi jouluna löytyisi se omakin joulufiilis jostain. Toivon myös lunta ja pakkasta jouluksi 2014.

Nyt ihanaa ja turvallista vuoden vaihdetta ja onnea vuodelle 2014 ! 

Ampukaahan raketteja vain sallittujen aikojen puitteissa, jotta paukkuarat eläimet selviävät vuoden vaihteesta mahdollisimman vähin traumoin ja muistakaa turvallisuus ennen kaikkea!

27. joulukuuta 2013

Mitä teillä syödään jouluna -arvonnan voittaja

Joulun alla järjestin pikaisen Mitä teillä syödään jouluna -arvonnan.
Arpalipukkeita oli mahdollisuus saada useampi, sen mukaan mihin kysymyksiin vastasi, linkittikö minut sivupalkkiinsa tai liittyikö lukijakseni. Lupasin myös, että mikäli jonkun ehdottama joulujälkiruoka pääsee meidän joulupöytään, palkitsen hänet vielä erikseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä en valitettavasti ehtinyt laatikoiden, salaattien ja joulutorttujen ohessa leipomaan mitään ylimääräistä. Harmi. Ehkä ensi jouluna sitten. Onpahan aikaa taas kypsytellä ideoita.

Olin myös päättänyt palkita ensimmäisen blogiini kommentoivan henkilön, mutta tästä en ollut kertonut kenellekään etukäteen.

Arvonnan suoritin random.org'in avulla. Numerot jaoin osallistujille sen mukaan, moneenko kohtaan osallistui. Esim. jos vastasi vain kolmeen, sai kolme eri numeroa, jos vastasi kaikkiin, sai neljä eri numeroa jne.

Random.org arpoi SOFIAN voittajaksi ja hänelle lähtee myös ensimmäisen kommentoijan palkinto.

Postitan palkinnon viimeistään heti Loppiaisen jälkeen, kunhan saan osoitetiedot käsiini.

Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut voittajalle!






18. joulukuuta 2013

ARVONTA: Mitä teillä syödään jouluna?

Olen tässä pohtinut useana päivänä, että mitä sitä jouluksi leipoisi ja muistuukohan kaikki tarvittavat jouluherkut ostaa kaupasta. Koulussa viimeiset tentit ja palautettavat tehtävät vievät kaiken ajan ja lisäksi muutamat lahjatkin odottavat vielä lopullista kokoamistaan. Ajattelin siis pyytää apua ja ideoita.

Yhden arpalipukkeen saat, kun kerrot...
MITÄ TEIDÄN JOULUPÖYDÄSSÄNNE SYÖDÄÄN?

voit myös kertoa teettekö itse ruoat vai ostatteko ne valmiina?
tai suositteko jouluisin esim. suomalaisia tuotteita tai luomua?

Toisen arpalipukkeen saat, kun ideoit...
MITÄ JÄLKIRUOKAA VOISIN TEHDÄ JOULUKSI?

vastaukseksi toivon jotain muuta, kuin perinteisiä joulutorttuja
tai piparkakkuja. toki ne voivat olla osana ideaa, mutta eivät
sellaisenaan, niitä nimittäin teen joka tapauksessa. toivoisin
ideaksi jotain hieman juhlavampaa. bostonkakkuja löytyy
tänä vuonna myös joulupöydästämme...

Kolmannen arpalipukkeen saat, kun...
LINKITÄT MINUT BLOGIISI

Neljännen arpalipukkeen saat, kun...
LIITYT LUKIJAKSENI


Osallistut arvontaan, vastaamalla TÄMÄN POSTAUKSEN ALLE.
Muista jättää yhteystietosi (sähköpostiosoite/ linkki blogiisi), jotta mikäli arpa osuu kohdallesi, saan sinuun yhteyden.

Vastausaika loppuu maanantaina 23.12. klo 12:00 !!
Arvonta suoritetaan viimeistään 01.01.2014
Mikäli vastauksista löytyy ylivoimaisesti paras jälkiruokaehdotus, palkitsen hänet vielä erikseen.

Palkintona jotain leivontaan & ruoanlaittoon liittyvää.

Ilmoitathan vastauksen lopussa, montako arpalipuketta lunastit. 

16. joulukuuta 2013

Sunnuntaipäivällinen

Pari viikkoa sitten sovimme kolmen ystäväni kanssa, että he tulevat meille sunnuntaipäivälliselle, katsomaan elokuvaa & saunomaan. Saunomiset jäivät kuitenkin saunomatta, sillä istuimme ruokapöydässä kohtalaisen pitkään, syöden ja höpötellen kaikennäköisestä, eikä aikaa enää jäänyt kaikelle, joten päätimme katsoa elokuvan ja jättää saunomisen toiseen kertaan.


Lauantaina kävimme päiväsaikaan yhden päivällisseurueeseen kuuluvan ystäväni kanssa yhdessä kaupassa ja päätimme sunnuntain menuksi lohta, uunijuureksia sekä salaattia. Ihan vahingossa valikoitui mukaan jälkiruoaksi Suomeen juuri rantautunut soijajäätelö, jota kaupassa kanssani ollut ystäväni kehui maistettuaan sitä jokin aika sitten. Hän ei voi syödä maitoa, joten soijajäätelöt ovat ainoa jäätelövaihtoehto hänelle ja hänen kauttaan olen alkujaankin soijajäätelöihin paremmin tutustunut. Osa soijajäätelöistä on mielestäni parempia, kuin ihan tavalliset jäätelöt, ja koska vatsani kestää paremmin laktoosittomia tuotteita, kallistun esim. vaniljajäätelössä yleensä Tofulinen vaniljasoijajäätelöön, jossa on mielestäni ihanan taikinainen maku. En osaa sen paremmin makua kuvailla, mutta suosittelen kokeilemaan! Emme kuitenkaan ottaneet Tofulinea tällä kertaa, vaan uutta, Lovice lakritsi soijajäätelöä, joka olikin meidän kaikkien mieleen. Mielestäni jäätelöstä ei maistanut maidottomuutta ollenkaan, mikä on positiivinen asia.

Kaupassa kanssani ollut ystävä tuli myös muita hieman aiemmin meille sunnuntaina, auttamaan ruoanlaitossa. Olen yleensä kovin huono jakamaan keittiötä muiden kanssa, mutta hänen kanssaan meillä jotenkin aina sujuu ruoanlaitto. Osaamme ehkä jakaa työt ja vuorotella sopivasti työtehtävien kanssa. Yleensä itse aina valtaan koko keittiön ja muilla ei ole sinne asiaa, mutta tämän ystäväni kanssa meillä aina käy jostain syystä niin, että lopulta huomaan hänen hoitavan suurimman osan ruoanlaitosta.



Uunijuurekset:

1 suuri bataatti
3 perunaa
2 suurta punajuurta
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä

Kuori ja pilko juurekset, asettele ne uunipellille. Suolaa reippaasti, rouhi pippuri ja lisää kuivatut yrtit. Lorauta sopivasti oliiviöljyä päälle, sekoita ja paista 200'C n. 1 tunti, kunnes juurekset ovat kypsyneet.



Lohimedaljongit:

n. 800 g lohta /4 hlöä
öljyä
suolaa & pippuria
sitruunaa

Ota lohi huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Leikkaa lohi medaljongeiksi ja paista molemmin puolin kypsiksi kuumalla, öljytyllä parilapannulla. Rouhi suolaa & pippuria päälle, tarjoile sitruunalohkon kera.


Vihreä salaatti:

1 salaattiruukku Salanovaa
1 kurkku
1 prk vihreitä oliiveja
suolaa
oliiviöljyä

Huuhtele & linkoa salaatti. Revi salaatinlehdet halutessasi pienemmiksi. Pese ja viipaloi kurkku. Valuta oliiveistä öljy pois ja laita oliivit salaatin joukkoon. Ripottele suolaa ja lorauta oliiviöljyä. Sekoita.



Ruokailun jälkeen istuimme vielä kohtalaisen kauan pöydässä. Lopulta maltoimme mennä katsomaan sohvillemme elokuvaa, juomaan glögiä ja mutustelemaan suklaakonvehteja.

Ilta venyi kohtalaisen myöhäiseksi, vaikka seuraavana aamuna kaikilla oli töitä tai koulua. Oli kyllä ihana ja rentouttava sunnuntaipäivä, näitä lisää! Ystävien kanssa jutustelu ilman kiirettä on ihanaa.

Kiitos tytöt !


11. joulukuuta 2013

Rahkaletut appelsiinitwistillä

Näillä pikkulettusilla herkuteltiin jo viikonloppuna, mutta koska joulukiireet ja koulun loppukiri painavat päälle, laahaavat päivitykset jäljessä...


gluteenitonta & laktoositonta hyväää

Löysin ohjeen Väritehdas -blogista. Alkujaan ohje on Vantaan Sanomien Kokeile kotona -osiosta. Näitä lettuja on pitänyt tehdä jo monena iltana, mutta olen aina harmikseni huomannut kellon olevan aivan liikaa. Lauantaina veljeni ja hänen tyttöystävänsä olivat meillä syömässä ja jälkiruoaksi päätin vihdoin tehdä näitä lettuja. Kävimme vielä, suurempien kauppojen sulkeuduttua, vartavasten lettuja varten hakemassa vaahterasiirappia lähi-Alepasta. Oli jo pimeää ja pakkanen nipisteli nenänpäätä ihanasti. Samalla reissulla koukkasimme hakemaan isäni, lettuja maistelemaan. Hieman oli suostuttelemista, että saatiin vapaapäivää/-iltaa viettävä, sohvalla mukavissa vaatteissa televisiota katsova isäni pikkuiselle kävelylle pakkassäähän, mutta letut näyttivät maistuvan - hyvä niin.

Alkuperäistä ohjetta muuttelin sen verran, että vaihdoin jälleen jauhot gluteenittomiin ja lisäksi taikinaan lisäsin appelsiinia, makua antamaan. Veljeni, joka vaahterasiirappia kaupasta halusi, oli hieman pettynyt appelsiinin lisäämiseen, sillä vaahterasiirapin maku on niin kovin hento, että se ei päässyt appelsiinin vuoksi oikeuksiinsa. Rahkana käytin jälleen laktoositonta maitorahkaa, mutta kuten suurin osa blogissani olevista ohjeista, onnistuu tämäkin ihan tavallisia vehnäjauhoja sekä tavallista maitorahkaa käyttäen.

Alla ohje, kuten itse tein.
Ohjeesta tulee noin 20 minilettua.
Halutessaan voi gluteenittomat jauhot vaihtaa vehnäjauhoihin ja maitotuotteet tavallisiin.



4 kananmunaa
1 prk (á 250 g) rahkaa
(käytin laktoositonta)
1,5 dl gluteenittomia jauhoja
(käytin Fin Mix hienoa jauhoseosta)
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
(käytin Himalajan ruususuolaa)
appelsiinin raastettu kuori & mehu
voita paistamiseen
(käytin laktoositonta)
 
Lettujen kanssa tarjolla oli...
kermavaahtoa
(käytin laktoositonta)
vaahterasiirappia
sokeria
metsämarjahilloa

Vispaa kananmunat vaahdoksi ja sekoita ne rahkan kanssa. Sekoita jauhot, sokerit sekä suola keskenään ja lisää taikinaan, sekoita. Pese ja kuivaa appelsiini, raasta kuori ja purista mehu, lisää ne taikinaan, sekoita ja paista miedolla lämmöllä kypsiksi. Tarjoile!



9. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä 2013

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tarkoitus oli kirjoitella aiheeseen liittyen jo viikonloppuna, mutta kaikki aika onkin mennyt selvitellessä, miksi en meinaa löytää blogiani Googlen hausta. Pieni juttu, johon yhtäkkiä olikin hurahtanut jo aivan liian kauan aikaa...

Itsenäisyyspäivänä, puolen päivän aikaan, tulivat luokkatoverini, Asta, ja hänen puolisonsa käymään ja tutustumaan koiriimme. Asta kertoi jokin aika sitten ihastelleensa puolisonsa kanssa koiriemme kuvia Facebookissa ja että ovat harkinneet staffin hankkimista. Sovimmekin sitten että he tulevat tutustumaan koiriimme itsenäisyyspäivänä. Koiramme olivat tuttuun tapaan aivan pähkinöinä kun saivat vieraita, eivätkä jättäneet sitä näyttämättä. Koko vierailun ajan Asta ja hänen puolisonsa saivat enemmän tai vähemmän pusuja molemmilta haukuiltamme.

Alkuillasta menimme puolisoni, veljeni sekä mummini kanssa äidilleni syömään ja juhlistamaan mummin alkuviikosta täyttämiä vuosia. Äiti olikin saanut juuri kaiken valmiiksi, kun astuimme ovesta sisään, ja pöytäkin oli jo katettu. Tarjolla oli hirven- sekä sianlihasta tehty todella hyvä mureke, itse tehtyjä kermaperunoita ja salaattia. Jälkiruokana vaniljajäätelöä, kesän 2013 marjoja sulatettuna sekä äidin itse tekemää kinuskia. Ruokajuomana veden lisäksi mm. punaviiniä, limpparia ja kivennäisvettä. Nam! Oli kyllä herkullista ja ihanaa, kun ei itse tarvinnut laittaa ruokaa.


 




Loppuilta menikin kotona löhöillessä. Kattovalot vaihtuivat tunnelmallisempiin "jouluvaloihin" ja kynttilöihin - itsenäisyyspäivän kunniaksi vaihdoin normaaliin tapaan tuikut sinisiin. Hetken katsoin Tamperetalon itsenäisyyspäivän vastaanottoa, ennen kuin aloimme katsomaan elokuvaa ja herkuttelemaan sipseillä. Pitkät pyhät ovat aivan ihania, nyt, kun en ole enää vuorotyössä, ja toivon, että osaan jatkossakin arvostaa niitä, kuin myös itsestäänselviä vapaita viikonloppuja.





3. joulukuuta 2013

Rippeistä Piiraaksi



Tervetuloa Tupakeittiöön ! -postauksessa kerroin olleeni entisen työkaverini Saaran luona Tupperware -kutsuilla, jonne hän oli tehnyt mm. gluteenittoman suolaisen piirraan. Piiraspohja oli onnistunut mainiosti ja ilokseni Saara jakoi tämän ohjeen kanssani. Olen aiemmin tehnyt ihan vain muutaman kerran gluteenittoman piiraan, sillä pohja ei oikein ole koskaan onnistunut, vaan siitä on tullut todella helposti mureneva, vaikka olen pariakin eri ohjetta kokeillut. Saaran ohjeella pohjasta tulee ihanan pehmeä ja siinä on todella kiva koostumus. Suosittelen kokeilemaan!

Jääkaapista löytyi sopivasti sunnuntain ruoasta yli jäänyt palanen jauhelihaa, paprika, miniluumutomaatteja, muutama kananmuna, hitunen voita sekä laktoositon kerma, jonka parasta ennen päiväys kolkutteli jo ovella. Eipä kauaa tarvinnut miettiä, mitä niistä saisi aikaan. Olinkin jo ohjeen saatuani miettinyt koska sitä pääsisi kokeilemaan, eikä tosiaan tarvinnut kuin kurkata jääkaappiin sunnuntai-iltana ja todeta että heti maanantaina pääsee piirakkapohja testiin!

Kipaisin koulun jälkeen kaupasta puuttuvat aineet, kuten rahkan, ja lisäksi ostin vielä toisen paprikan. Kotiin tullessani tein pohjan valmiiksi jääkaappiin ja lähdin koirien kanssa lenkille.


Piiraspohja (G, L)
 
100g pehemää voita, laktoositonta
125g (1/2 prk) rahkaa, laktoositonta
1 dl raastettua juustoa
jokin kova, esim. parmesaani tms. laktoositon
3 dl gluteenittomia jauhoja
käytin Semperin Fin Mix hienoa jauhoseosta

Täyte (G, L)

loraus öljyä
1 suuri sipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
100g naudan jauhelihaa
pakasteherneitä
suolaa
pippuria
muutama miniluumu-/kirsikkatomaatti
juustoraastetta
, laktoositonta 
(käytin Emmentalia, sillä siinä on sopivasti makua)
2 dl ruokakermaa, laktoositonta
1 dl kuohukermaa, laktoositonta
2 kananmunaa

Laita pohjan aineet kulhoon ja nypi taikina tasaiseksi massaksi. Muotoile palloksi ja laita jääkaappiin vetäytymään n. puoleksi tunniksi.

Silppua sipuli sekä paprikat ja laita pannulle, lorauta hieman öljyä päälle ja paista pehmeiksi. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää herneet ja anna kypsyä miedolla lämmöllä, niin että herneet sulavat ja alkavat näyttää ryppyisiltä (ovat näin mielestäni parhaimmillaan). Lisää suola ja pippuri, anna vielä hetken olla pannulla.

Rasvaa piirasvuoka ja painele piiraspohja vuoan pohjalle sekä reunoille.
Levitä täyte pohjan päälle, sekoita kermat sekä kananmunat keskenään, lisää ripaus suolaa & pippuria ja levitä täytteen päälle tasaisesti. Lisää juustoraaste ja lopuksi halkaistut tomaatit.

Paista uunin alatasolla 175'C n. 45 min.

Tarjoile raikkaan salaatin ja tuoreiden vihannesten kera.

Piiraissa pystyy hyvin hyödyntämään mm. jääkaapissa olevia yksittäisiä kananfileitä, joista ei riitä kahdelle tai edes yhdelle, tai kuten itse tein, käytin jauhelihapaketista pienen osan, joka oli jäänyt yli edellispäivän ruoasta. Myös pakkasessa olevista vajaista vihannespusseista pääsee hyvin eroon, lisäämällä ne piiraaseen, kuten itsekin tein, käyttäessäni pakkasessa olevat muutamat herneet.


Piirasta jäi täksi päiväksi parin pikku palan verran. Ne eivät olisi vieneet huutavaa nälkää, joten tein avokadosta, kurkusta ja salaattijuustosta pienen salaatin kylkeen, ripottelin päälle hieman suolaa ja lorautin vielä hyvää kreikkalaista neitsytoliiviöljyä. Lisäksi keitin pastaa ja tein sille kastikkeen pilkkomalla sipulin ja kuullottamalla sen, lisäämällä pannulle sen jälkeen muutamat hieman jo nahistuneet, mutta muuten hyvässä kunnossa olevat miniluumutomaatit halkaistuna ja antamalla niiden pehmetä. Ripaus suolaa ja valkopippuria, aavistus ruokakermaa (laktoositonta) ja lopuksi hitunen raastettua paremsaania. Sekoitetaan keitetyn, valutetun pastan kanssa kattilassa, lämpimän levyn päällä, niin että maut imeytyvät pastaan. Itsellei tein Le Veneziane Fettucce luontaisesti gluteenitonta pastaa ja miehelle ihan normaalia De Cecco Fettuccine -pastaa. Oli herkullista!




1. joulukuuta 2013

Tervetuloa Tupakeittiöön !

Valkosuklaahydykekakku mustikkasydämellä.

Olen luonut blogin jo hetki sitten, kuten postausten päivämääristä tai blogiarkiston kuukausista voi huomata. Postauksia olen kirjoitellut muutaman aina silloin tällöin ja välillä unohtanut koko blogin olemassaolon. Jossain vaiheessa ajattelin jo, etten edes koskaan julkista tätä blogia - tuntui välillä siltä ettei ulkonäkö ole mieluisa, nimi ei ole hyvä jaadijaadijaa. Loppupeleissä lupasin julkistaa blogini viimeistään 1.12.2013 ja tänään on se päivä! Ilman pientä painostusta tätä päivää tuskin olisi tullut ja aika samanlaisenahan tämän blogin ulkonäkö sekä nimi on pysynyt kuukaudesta toiseen, joten pysykööt nyt toistaiseksi myös. Tupakeittiössä -nimi kuvaa oikeastaan aika hyvin tätä blogia sekä itseäni; meillä on tällä hetkellä pienehkö tupakeittiö, rakastan keittiössä puuhastelua ja vietän siellä välillä ehkä luvattomankin paljon aikaa, lisäksi blogin pääpaino tulee olemaan ruoassa - sekä ruoanlaitossa että muussa ruokaan liittyvässä.

Tässä ei enää olekaan montaa tuntia tätä joulukuun ensimmäistä päivää jäljellä, joten meinasi jo tulla kiire lupaukseni toteuttamisessa eli ts. blogin julkistamisessa. Syy tähän löytyy eilisiltä pikkujoulutuparisynttäreiltä, joissa nimensä mukaisesti vietimme sekä pikkujouluja, tupaantuliaisia että kahden naisen yhteissyntymäpäiviä nyyttärimeiningillä. Kuvan kakku oli minun panokseni nyyttäreihin. Alun perin minun piti mennä vain käymään juhlissa ja hipsiä kotiin, kun muut lähtevät baariin, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin jo lupautunut baariin lähtijäksi. Tänään heräsin myöhään ja lähdin iltapäivästä Espooseen vanhan työkaverini, Saaran, Tupperware -kutsuille. Olen vieläkin todella otettu siitä, että ilokseni Saara oli tehnyt gluteenittoman & laktoosittoman suolaisen piiraan sekä herkullisia joulutorttuja gluteenittomasta taikinasta. Aivan käsittämättömän ihanaa! Piirakkapohja oli onnistunut mainiosti ja joulutortut maistuivat aivan joulutortuille, nam! Miten jokin asia voikaan piristää mieltä! Kiitos Saara!

Nyt...

Toivotan kaikille tervetuloa tutustumaan Tupakeittiössä -blogiin sekä mukavaa joulukuun alkua ja joulun odotusta!

Muistutan vielä, että kuvien luvaton kopioiminen on kiellettyä!